1. minkäväriset ulkoseinät haluaisit omaan taloosi? miksi?
- tiiliset! Semmonen vanhan vanha kerrostalo jossain isossa kaupungissa ulkomailla ja mulla tietty ullakkoasunto sielä. Eli semmonen rapattu/tiilinen. Sitten kun muutan omakotitaloon niin tummanvihree ois kiva, ruskea ehkä myös, tai semmoset vaaleet värit mitä on käytetty kaikkiin vanhoihin puuomakotitaloihin.

2. mistä oot erityisen onnellinen nykyään?
- mun tulevaisuudesta ja päättäväisyydestä. Myös elämänasenne tekee gutaa. Mullon tavotteita! :)

3. mitä kaikkeet oot elämäs aikana harrastanu?
- ala-asteella ja sitä ennen parit tanssikerhot kävin läpi, partiossa muutaman vuoden olin myös, judoa tuli harrastettua viitisen vuotta, kokeilin rivitanssia joskus yläasteella, aerobickissä myös ja nyt amitsu-aikana tanssinkin vähän. Myös lukeminen, piirtäminen ja poikkihuilun soitto. Sirkuskerhoa toki unohtamatta.

4. mitä teet yleensä kello 22:00-00:00 välisenä aikana?
- oon tietokoneella melkeen poikkeuksetta!

5. mikä on paras tapa rentoutua?
- ostaa mozzarella-pitsa, vuokrata hyvä leffa ja yksin himassa mussuttaa pitsaa ja kattoo leffaa. Tai sit metsässä makaaminen.
 

Eilinen aatto oli hyvä. Oli hyvää seuraa ja hyviä juttuja.

Pelkäsin aattoa, sillä tämä oli ensimmäinen joulu etten ollut perheen parissa. Pääsin tekemään lumitöitä mikä oli kivaa, koska ei ollut mitään pakko niitä tehdä, tuli saunottua puusaunassa ja pelattua pelejä ja syötyä hyvin.

Nyt valmistaudun lähtemään Terra Novaan, propit puoleksi päällä. Tää punanen paita on muuten aika kiva, voisin käyttää tämöstä punasta ihan off-game myös. :D Oikeasti, ekaa kertaa ikinä oikeasti harkitsen punaista vaatetta. :D

RAUHALLISTA JA RAKKAUDENTÄYTEISTÄ JOULUA KAIKILLE

SEKÄ ERINOMAISEN ONNEKASTA UUTTA VUOTTA 2010!

Jelmun pikkujoulut. Herääminen edelleen humalassa. Jalat kipeänä pöydän jalan ympärille solmimisesta.
Jelmun pikkujoulut alkoivat talolta jossa syötiin ja jaettiin lahjoja. Saatiin kaikki sellaiset päheät windstopper -takit Lutakko-selkätekstillä. Siitä lähdettiin Keski-Suomen ajokoirayhdistyksen paikkaan, jossa oli joka paikassa täytettyjä eläimiä. En ole moneen vuoteen valvonut näin myöhään. Mähän vingun aina baarissa kahelta että joko mennään kotiin ja jatkoille en lähde oikeastaan ikinä. Menin nukkumaan kuudelta. Heräsin ilman krapulaa vain todetakseni että olen edelleen kännissä.
Illan aikana piti myös kokeilla sissilukkoa, jossa asiakkaan jalat kierretään risti-istuntamaisesti esim. puunrungon tai festariaidan juureen tms. (tässä tapauksessa pöydänjalan ympärille) ja siitä ei sitten irti päästä. Paitsi minä koska on paskat nivelet. Mutta vain pari kertaa pääsin irti, sitten väsyi paikat eikä jaksanut enää vääntää itseään niin paljon. Tämähän oli todella fiksua kun tuo lonkka ei ennestään juurikaan selän takia säre. Siellä meitä oli neljässä kulmassa tyyppejä kiinni kun oli pakko kokeilla että eikö muka pääse irti. Koska eihän kannata uskoa kun muutama asian tasan tarkkaan tietävä sanoo että ei pääse.
Krapulahan on kiva viettää istumalla reilut kaksi tuntia autossa. Pahin krapula iski juuri siinä matkalla Orimattilaan, ja yritin unohtaa kammottavan oloni höpöttämällä outoja asioita. Eniten juttua riitti autojen valoista, joden perusteella näytin millainen auton ilme on. Kun käännyttiin viimeiselle tieosuudelle missä ei autoja enää juurikaan ollut, ei ollut enää hauskaa höpötettävää, joten siinä oli sitten pakko muutama kilometri ennen määränpäätä pysähtyä bussipysäkille.
Tänään leivoin pipareita äitille vietäväksi ja eilen hain viimeisen joululahjan. Lunta on tullut kaksi vuorokautta lähes tauotta.

When Outi compliments my cooking with "This is definetely one of your masterpieces" I am satisfied little walrus. This time it was just small lamb steaks, but damn they were good. When I do succeed I even surprise myself.

Other than that : Work is basicly shite, but my primary customer is ok.

I have a new mini laptop, so writing and such is easier as we don't compete for the one bigger laptop.

Yleensähän käyn tallilla kerran viikossa. Nyt kävin kaksi koska lähden pariksi viikoksi reissuun. Täällä on pakkasta likemmäs parikymmentä astetta, jonka ansioista täällä näkyy kaikkea kummaa, kuten revontulia. Niitä en valitettavasti ole itse onnistunut näkemään, mutta maanantain tallireissulla nähtiin Iinan kanssa kentällä ollessa joku komeettapyrstötähti. Se ei ollut tähdenlento koska oli paljon isompi ja kirkkaampi, mutta joku sellainen mikä lie, vau!
Maanantaina Pirre oli ihana ja enkeli, mutta tänään neiti mm. hyppi takajaloilleen pystyyn. Mä tosin nauroin selässä ja kyselin pollelta ääneen että etkö sä parempaan pysty. Ei meinaan ollut mitään verrattuna Donnan räjähtelyihin.
Juteltiin Mallan kanssa että kai sitä vois ihmisellä olla kevyempi harrastus tai ainakin helpompi hevonen, mut minkäs teet kun noi "ongelma"eläimet on aina ollut lähellä sydäntä.
Fysioterapia oli aika hassua, tuntui oudolle ja oli kummallista. Mutta jos tää ois oikea terapian muoto, koska ainakaan ei mennyt pahempaan suuntaan, ehkä jopa parempaan.

Näinpä viimeyönä taas synnytysunen, ja se on vetäny hiljaseks koko päivän.
Vaikka porasinki koko unen läpi että oon liian nuori saamaan lasta ja että ei sen vielä pitäs tulla tässähän pitäis olla yli viis kuukautta aikaa vielä, niin kyllä se oli aika ihmeellistä kun sen sai syliin (imettäminen oli kyllä aika pelottavaa, kun pelkäsin että se sattuu. Olipa kuitenki hassu fiilis, ja totesin myös että pitää varmaan ottaa lävistys pois että voi imettää oikeellakin rauhasella :D). Mama oli kokoajan vieressä hokemassa että 19 on just hyvä ikä saada lapsi (ei siis oikeasti ole sitä mieltä) ja että sit kun se on vuoden ikänen ni voin ihan hyvin antaa sen Mavo-tädille tai Idalle hoitoon (Mavolle O,o?) ja lähtee ulkomaille tekeen duunia niinkun mun suunnitelma oli ennen synnytystä.
Siinä kun pusersin sitä ulos, tajusin tosiaan ihan paniikissa etten mä millään voi saada lasta vielä pitkään aikaan, enhän mä ole tehny mitään juttuja mitä haluan tai mitään. Se oli ihan hysteeristä meininkiä, jossain välissä jouduin hengittään paperipussiinkin kun meinas paniikkikohtaus tulla.
Muksu oli muuten ihan mielettömän söpö. Tällä kertaa en kyl ehtiny viettää sen kanssa kauheemmin aikaa, koska heräsin siinä vaiheessa kun oltiin Evolla pihalla leikkimässä talvella, kakaralla oli sininen vauvatalvihaalari päällä ja valkonen pörröhattu.
Siinä vaiheessa kun olin leikannu sen napanuoran (ei ihan ollu napanuoran näkönen) huomasin ettei muksulla oo jalkoja, mutta ne tyngät tuntu jotenkin luonnollisilta, ja ne kasvo melkeen samantien takasin.

Joten tämän takia on koko päivän ollu semmonen olo kun jotain puuttuis, aamulla herätessä meinasin itkeekin vähän kun huomasin ettei muksua olekaan...
Mut en kyl silti rupeis hankkimaan omaa kakaraa vielä :D. Eikä ne kauheen kauaa pysy vauvoina, enkä osaa vielä suhtautua niihin ikävuosiin 7-18 jolloin ne alkaa omasta tahdostaan olla ärsyttäviä (onhan noita poikkeuksiakin, kuten allekirjoittanut joka aloitti kapinoinnin ja kiukuttelun vuoden -90 marraskuussa).
Ehkä harjottelen vielä kymmenisen vuotta kavereiden ja sukulaisten äpärillä.