Toive 1. "Virkkaisitko mulle pipon? Semmosen mustan." Tokihan tein ja oli valmis iha liian nopeasti, sormet jäi puuhasyyhyämään.

Toive 2 (joka oli melkein pakko toivoa ykkösen takia). "Voisin tarvita kaulaliinan, semoista mulla ei ole." Suit sait, aloin innoissani tekemään virkattua kaulaliinaa toissapäivänä ja kohta sekin on valmis. Ja yhä syyhyttäis....

Toiveet 3 ja 4. "Saako ottaa toisen mokkapalan?" / "Saako leipää ottaa?" Tiistai, ropepäivä ja jätemyllyt taas kylässä. Nom nom vaan.

Toive 5. "Luomumaitokin ois tarjouksessa. Tarvitaanko? Haluatko? No kun... voisitko tehä suklaakiisseliä?" Toki teen, oli hellyyttävästi kysytty - ja se kiisseli on minustakin hyvää.

Jokilahti on nyt kaikkine osineen kahlattu läpi, vaikka hahmon piti jäädä one-shotiksi. Kaikkeen sitä viikon varoajalla tuleekin sotkeuduttua mukaan. No, eihän siinä, viimeinen peli oli yllä paras kaikista, vaikkei sitä tekemistä taaskaan kyllä oltu kirjoitettu ja juoniakin edelleen vain velipoika. Mutta ryyppääminen ja uhkapelit toimi ihanhyvänä suunnitelmana siihen asti, kun sota ja hyökkäykset tulivat julkisiksi, jolloin oli puuhaa enustusten ja evakuointien kanssa. Vein Vasken perilisen turvaan, voitin toistaiseksi pelin. Vielä pitäis saada Partasilta varmistus sille, että todella pysyttiin elossa. :D

Olen myös ollut ihan upersäästäjä tän viikonlopun reissuillani. Luulin etukäteen, että menee ainakin matkan eessuntaassun + maholliset matkat Laukaaseen ja takas + syömistä. Rahaa kului alle kymppi, koska sain ensiksi täältä yllärikyydin Jyväskylään Vaajakosken ABC:lle (jossa oli pakko haukata jotain, kun näännyin), mama tuli noutamaan ja sekin oli ilmaista, peliin ostin vietäväksi kauraleivän, ja sitten sain vielä kyydin Kuohusta Mikkeiinkin kivasti ilmaiseksi. ^^ Tykkäilen, nyt jäi sit possuun pantavaksikin jotain.

Jupe palaa "kulttuurimatkaltaan" Tallinnasta tänään illalla myöhään, joten minulla on sinne asti aikaa puuhailla taas omiani ilman kilpailevia aktiviteetteja, mikä tarkoittaa että voisin kirjoittaa muutaman verkkoviestinnän tehtävän jo nyt valmiiksi enkä perinteiseen tapaan deadlinen aamuna. :p Lisäksi voisin nyt oikeasti ehkä panostaa siihen annettuun Ammatillisen toiminnan perusteiden tutkimus-tutkimus (siis tutkitaan tutkimuksia tms. :D) härpäkkeeseen, ettei jää viimetinkaan... No, sen näkee sitten saanko aikaiseksi. Mutta ainakin aikomus ois. Ja ainahan sitä on aikaa tehä tammikuuhun asti.

Ja lopuksi: haluan naamiaiset! Jonkun täytyy nyt selkeesti semmoset järjestää.

www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp

Että näin Japanin taikasaarilla. Jotenkin tuollainen on mahdollista vain siellä, Kiinassa ja USA:ssa. Mutta koskaanhan ei voi olla täysin varma, kun himismieli on niin tavattoman ihmeellinen, että nyt jok´ikinen varmuuden vuoksi tsekkaamaan kaapit, sänkyjen aluset, pimeät nurkat sun muut kolot, jonne irtolainen voisi mahtua. Paikan ei selvästikää yllä olevan esimerkin valossa tarvitse olla mukavan kokoinen tai järkevä, vaikka onkin ollut jo pitkään muka-heteroiden suosikki mesta. (Ja nyt pistää miettimään, että miten ihmeessä Herra Asunnon Omistaja ei ole vuoteen kurkistanut vahingossakaan kyseiseen kaappiin...? Ties mitä tämä Rouva Koditon osaisi sen synkkien sisuksien kätkemistä salaisuuksista meille paljastaa. :D)

Verkkoviestinnän tunneilla (tai oikeastaan teknisesti ottaen ne ei oo vielä alkanu, jos ollaan tarkkoja) on joskus ainaa kaivella YouTubea ja kikatella typerästi itsekseen. Mutta nauraminenhan on tutkitusti terveellistä ja hyväksi ruumiin lisäksi myös mielelle, joten mikäs tässä on ollessa. (Ja uskokaa tai älkää: NE LAULAA RUOTSIKSI! o.O)

//25.11. Oli pakko käydä vaihtamassa video, kun löysin paremman. *kihihi*

Kävin aikani kuluksi tänään kiertämässä kirpputorejakin, kun kerta koulu loppui jo kymmeneltä ja koko päiväksi oli/on varattu pelkkää omaa aikaa. Ja pitihän sitä aika komeasti tyrittyä tenttiäkin vähän juhlia tasoitella purkamalla paineita shoppailun muodossa, kun kirppikset on vielä siitäkin kivoja, että heräteostoksetkaan ei tule niin kalliiksi. Loppujen lopuksi löysin villakankaisen liivin (kuvio mustaharmaavalkoista kalanruotokuviota, 2 euroa), jonka ajattelin laittaa ensiviikon viikonloppuna Jokilahteen, sekä kengät - korkokengät. Tai oikeastaan nilkkurit. Somat viininpunaisenvioletit ja nekin vain 2 e. Nahkaa eivät todennäköisesti ole, mutta mitäpä siitä, hinta oli sen verran huokea, että oli pakkopakkopakko ostaa (mitäs niistä heräteostoksista tulikaan puhuttua...?) ja seuraavaksi Googlettelen valmistajaa. Kuvankin jo näppäsin, ihan sitä varten, että voin täällä esitellä.


Kuvaa saa klikkaamalla isommaksi, jos se nyt jotakuta liikuttaa.

www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Citykani%20on%20eettist%C3%A4%20l%C3%A4hiruokaa/1135250741497

Voi, oikein herahti vesi kielelle: kania. :p" Jos asuisin Helsingissä, niin virittäisin ansat pihalle ja saisin aamuisin käydä korjaamassa sadon - varsinki jos laittaisin eilen tulleet porkkanankuoret syötiksi. Kyllä, myös muilla kuin eläintarhan jalopeuroilla on oikeus nauttia oikeasti lähiruuasta. (Ja nyt on ihan turha jonkun vihreämmän pipertäjän tulla sanomaan, ettei kaneja pieniä söpöjä palleroisia saisi syödä. Kani on lihaa, liha on ruokaa. Sitä paitsi ne syö Helsingistä mukavat puut, kivat pensaat ja kauniit istutukset. Kyllä minuakin semmoinen otus ärsyttäisi, joka puutarhani tulee puputtamaan ja tuhoamaan. Semmoiset listitään ja tässä tapauksessa myös syödään.)

Ah, aamulla oli melkein mukava herätä vain todetakseen, että edellisenä iltana kamalista aivan sietämättömiksi yltyneet rokotuksen sivuoireet (käden jomotusta lukuun ottamatta) olivat kadonneet. Jee, ja ei kun kouluun kuuntelemaan ensiapuopettajan juttuja ("Mulla on sellainen sisäinen halu kuolla. *nauraa*") ja pääsemään vierrkoviestinnän peruuntumisen johdosta jo klo 14. Toki sain myös kuulla, että toinenkin tytöistä, joiden kanssa hengaan, aikoo vaihtaa koulua. Pitää selkeesti varautua ja alkaa kaveerata muidenkin kanssa.

Kohta minun on myös pakko todeta itseni larppaajan lisäksi ropettajaksi. Miksi? Koska yllätän itseni toisinaan ajattelemasta jo pelattuja sessioita, mitä tapahtui, mitä tein, miten olisi pitänyt tehdä, samoin kuin suunnittelemasta tulevia tekemisiäni ja kesken jääneiden asioiden eteenpäin hoitamista. Hykertelen itsekseni käydessäni tilanteita uudelleen läpi. Oh my, kun en ole vielä edes ihan varma, että pidänkö oikeasti ropettamisesta, vai onko se vain "ihan kivaa, ja e tässä nyt muutakaan tekemistä ole". Toisinaan en tykkää siitä mekein yhtään ja haluan ilmoittaa, että "sori, tämä kamppis jää minun osalta tähän." Hyvä etten ole vielä möläyttäyt, koska tuo olo menee ohi, ja taas tykkään - ainakin vähän.

Olen joutunut toteamaan, että kun suklaaseen ei ole mahdollisuutta, niin paras jäljelle jäävä sairaanhoitaja on Sinkkuelämän ensimmäinen tuotantokausi ja saippuasarjat noin yleensäkin. Kun mitään ei jaksa/halua/pysty tekemään, on oikeasti aika mukavaa (tai siis niin mukavaa, kuin vain voi olla, kun niveliä kolottaa, lihakset on kipeet, silmiä särkee, pää on kipee, paleltaa, väsyttää, on kurkkukipua ja todennäköisesti kuumettakin, huimaa ja kaiken huipuksi on vielä menkatkin) maata sohvalla vällyjen välissä, mutustaa luumuja ja antaa aivojen lomailla Carrien, Mirandan, Samanthan ja Charlotten kanssa. Kroppa vikisee pahaa oloaan, mutta ainakin ajanviete on hyvää. Illalla ois toki ropeakin, mutta Jupen kanssa varauduttiin siinä vaiheessa, kun se joutui hakemaan mut kesken päivä koulusta, etten jaksa peata, että heiteltiin jo mulle noppia varastoon. :D Just rolling, rolling and rolling dices while eating.

Ajatus ei kulje, ääh, ja varmasti on taas tämäkin merkintä täynnä kamalia kirjoitusvirheitä ja ihmeellisiä ajatussekoiluja, mutta ei voi mitään. MInä olen kipe, minulla on oikeus siihen. (Enkä enää ikinä ota kyllä mitään rokotuksia, kun siitä kerta näin hajalle menee.)

1) Go to Wikipedia
2) Click Random Article
3) From there, only using links in articles, navigate yourself to Hitlers page.
4) Post your path her

Menin suomenkieliseen, ihan hyvin löyty sielläkin.

1. Mehmet Ali Ağca
2. Puola
3. Saksa
4. Adolf Hitler

***

Viikonloppuun on sisältynyt mukavan paljon lautapelejä, kun lauantaina pelattiin koko päivä. ^-^ Useammin pitäisi olla lautapelipäiviä... tai edes iltoja, mutta hyvä että ees joskus. Tämä päivä on ollut lähinnä katumusharjoutusta, kun rupesin leipomaan, mutta en saanut  maistaa yhtään - en edes pikkurillinkärjellistä taikinaa tai musenaakaan raastamaani suklaata. Elämä on rankkaa, mutta itse halusin, joulukuu on jo kohta (hiljaa, kyllä se on *toivoo*).

Vähänkö säälin tota miestä. Ihan reppana.´^-^`

Onko tämä nyt ihan oikea juttu vai joku kusetus? Onko tämä joskus tulossa Suomeenkin vai olenko jo missannut jotain? Mitä täällä tapahtuu?

Kriisi pukkaa päälle, ei nimittäin ole pienintäkään ajatusta Grimpein propeille. Että mitä ja mihin tyyliin. HIton vaikea keksiä hahmolle naamiaispukua, kun jo ihan normaalikin proppaaminen on mulle aina kauhea kriisi. Tää on sit superkriisi. Ja kun naamio on, niin sen on sitten pakko sopia pukuun - toisin sanoen puku pitää rakentaa naamioon sopivaksi. Ähg, miksi tämä on näin vaikeaa. Viikkokausia on ollut aikaa ja nyt enää hieman reilu viikko. Eikö tätäkin olisi voinut aloittaa aikaisemmin. (Ei, enkä oikein osaa vieläkään. Tarviin sen hirveen kiireen muusakseni ja kirittäjäkseni.)

Muuta turhanpäiväistä: Sain juuri Houkutuksen luettua, haluan värjätä hiukseni, rastoja pitäisi huoltosessioida ihan kunnolla, lihon, vaikeilen, anatomian tenttiin pitäisi oikeasti alkaa lukea, oli ihana käydä Jyväskylässä ja nähdä Erikaa, haluaisin töitä eikä sairaanhoitajan hommat oo ainakaan toistaiseksi osoittautuneet olevansa yhtään enempää mua varten, kuin jo etukäteen arvasin (se 3,5 vuotta siinä alussa tulee olemaan se pakollinen paha).

Oivaltava biisi, toisin kuin seuraavan linki takaa löytyvä runkkausunelma. Mukamas musiikkivideo. Joo just, ei taustalaulu pornoa muuksi muuta.

http://www.optimointi.com/uutiset/rammstein-pussy/

Tanskasta puhun myöhemmin... pitkään, hartaasti ja jaaritellen.

Minä: "Kun pyuria tarkoittaa märkävirtsaa tai märkää virtsassa...?"
Toinen: "Juu."
Minä: "...Niin se taitaa tarkoittaa mätää, ei niinku kosteaa."
*hiljaisuus*
Muut: *repeävät nauramaan räkäisesti*
Minä: "Ei kun siis... joo... en sanonu tota ääneen. *nolo*"
Muut: *nauravat lisää*

***

Oli larppiviikonloppu, mutta oli myös migreeniviikonloppu. Ei hyvä yhdistelmä. Varsinkin, kun jo aamusta alkaen tietää, että tänää enemmän tai vähemmän särkee päätä. Yritin estää sen - tai ainakin pitää sen mahdollisimman pienenä. Ennakoiva särkylääke, joo. Juon tarpeeksi, joo. Venyttelen ja pyörittelen niska-hartia-seutua, joo. Syön, joo. Istun muualakin kuin savussa, joo. Auttoiko? Ei. Kaikesta huolimatta tuloksena oli pitkiin aikoihin taas hirvein migreenikohtaus, joka alkoi ihan vaan päänsärkynä (tässä vaiheessa pyysin Hannata lääkeapua, 1000 mg noin niin kuin peruskarkkina), mutta jatkoi yltymistään lamaannukseksi (Janina ja sen vieterilelun tuijottelu oli tässä vaiheessa ainoa aktiviteetti, johon kykenin) ja lopulta voin pahoin, huimasi, koko yläkroppaan sattui ja maailma silmissä sumeni ja selkeni vuoroin. Enkä mennyt vielä tässä vaiheessa pitkälleni. Jossain kolmen ja neljän välillä Hanna tuli kyselemään vointiani, ja vasta se sai tajuamaan, että lepo voisi oikeasti olla voittajan valinta tässä vaiheessa. Unta siis palloon ja kiukkuista ärhentelyä kaikille, jotka tuilvat tökkimään (anteeksi, olisi pitänyt heti alkuun teipata se off-lappu selkään). Kun peli loppui, Jupe tuli herättämään, että nyt taidetaan lähteä kotiin. Ei jääty kuuntelemaan loppubriiffiä, ei aftereita, ei sauaa, ei yleistä heipattelua. Lähettiin vaan, ja nyt voin sanoa, että oli aikalailla ainoa oikea ratkaisu. Jupella on kuumetta, itsekin olen vielä toipilas. Että näin tällä kertaa.

Ja ens viikonloppuna sitten Jokilahteen. Toivotaan parasta...

Migreenilääkitys ois ihan kiva juttu.

Auringosta se oli kaikki vaan taas kiinni. Luulin, että se on rahapuulleni menoa nyt, kun se ei normaalin kuivuuden jälkeisen kastelun ansiosta piristynytkään, vaan jatkoi nahistumista, nuupahtamista yms. mikä yleensä johtuu kuivumisesta. Pelkäsin, että nyt kuivuusväli oli jo liikaa, kun se ei lämpimälläkään paikalla jaksanut terhakoitua. Onneksi päätin kokeilla vielä toiselle ikkunalle (joka on hieman valoisampi) siirtämistä ja johan helpotti. Rypykurttuja sen lehdet on edelleen, mutta ainakin se jaksaa taas kannatella omaa painoaan.

Olen luultavasti onnistuut viimein saamaan kaverin koulusta. Hämmentävää sinänsä, koska en todellakaan ole jaksanut olla sosiaaien tai viitsinyt kiinnostua uusista ihmisistä. Mut jee, en valita.

Leivoin eilen karkkeja. Toffeeta oli tarkoitus tehdä ilman sen kummempia lisämakuja, mutta maltoinko? No en. Tietysti jo ensimmäistä ja täysin kokeellista karkkierää piti jo lähteä maustamaan ja jatkamaan vaniljasokerilla, tummalla kaakaojauheella ja nougat-liköörillä. Mutta ihan hyviä tuli, olen tyytyväinen.

Vuokra taas maksettu kuukaudeksi eteenpäin, kuului vaan iloinen kassakoneen kilahdus ja 300 katosivat toisiin taskuihin. Makselin sitten samalla MAMOKin kortin kolmeksi lukuvuodeksi, opikelijaedut on niin kivoja.

Sain Hannalta sen larpatilarpati-kuvan ja nyt tiedänkin, kuinka hiton hehkeän näköinen osaankaan olla maha pystyssä. Jooh. www.facebook.com/photo.php Ihan heti en aio tuota tiannetta lähteä autenttisoimaan, leikkimaha oli jo ihan tarpeeksi vaikea ja toiminta sen kanssa hankalaa. Ensinnäkin viritelmä painoi hyvin aidosti rakkoa, joten kusihätä oli koko ajan. Niin että hirveästi nostan taas hattua kaikille äideille.

Eilen bileet aloittaville opiskelijoille Kasarmin Labrassa. Lähettiin sinne Johannan kanssa ajatuksella, että ehitään takasin kämpille kattomaan Pissisten käytöskoulua. Ei ehditty. Mutta melkeen lähettiinkin. Mutta juuri lähtöpäätöksen tehtyämme tuli vastaan tuttuja ja juhlien taso tuntui jotenkin jostain syystä nousevan. Tosin Siwasta (joka näytti hyvin ryöstetyltä, sen verran tyhjiä alkoholihyllyt olivat) haetta ällölitku ei ollut niin hyvä ajatus, kuin olisi voinut kuvitella. Ihmisten näkeminen olikin ihan kivaa, jopa sosiaalinen jaksoin olla. Kotimatkalla pistäydyttiin Mäkkärissä, Johanna tarjosi mulle ateria (Mäkin nugetit ♥).

Miten niin olen sekava tänään?

Joo, olen.

Tänään piti klo 9 olla Paukkulan kampuksella ja olinhan minä. Ajoissa ja kaikkea. Siellä jutut ei kestänytkään niin kauaa, kuin mitä aukataulujen tekijä oli aatellut, joten jo ennen kymmentä päästiin lähteen syömään/käymään kotona/tms väliaikaista toimintaa ennen puoliltapäivin alkavaa kaupunkikierrosta. Tulin kotia, kello 10:06, päätän pestä pyykit. Pesen, kaikki hoituu ja kun raahaan pyykkikopan märkine pyykkeineen takas kotioven sisäpuolelle, en jakakaan enää lähteä. Levitin mielummin pyykit. Niin että se tä kertaisesta sosiaaliseta ja ryhmähenkeä luovasta toiminnasta.

Ja sitten valitan, kuinka en tutustu kehenkään ja tunnen oloni ulkopuoliseksi...